”Musiikki on ollut lapsuudessani läsnä aina. Perheessäni oli pari viulistia ja alttoviulisti, joten sellolle nähtiin tilausta, jotta saataisiin jousikvartetti kasaan. Perheeni siis valitsi ensimmäiseksi soittimekseni sellon, jota aloin soittaa noin kuusivuotiaana.
En ollut mitenkään ahkera harjoittelemaan lapsena. Tavoitteellisemmaksi musiikin harrastaminen muuttui vasta siinä vaiheessa, kun vaihdoin sellon bassokitaraan yläasteikäisenä. Kevyempi musiikki alkoi kiinnostaa, koska kaikki muut soittivat klassista. Bassokitara valikoitui soittimeksi sen vuoksi, että nuotit olivat hyvin samantyyliset kuin sellossa – olin tottunut lukemaan f-avainta.
Bassokitaran myötä löysin oman identiteettini ja innostuin valtavasti kevyestä musiikista. Klassista soitetaan nuotit edessä, kun taas bändissä soittaminen vaati musiikin teorian tuntemusta ja ymmärrystä ihan eri tavalla – stemmat kun keksitään usein itse. Hyvin nuori, vasta 50-luvulla kehitetty bassokitara kiehtoi instrumenttina myös siksi, että sen soittotapojen ja käyttöulottuvuuksien kirjo oli vasta aukeamassa.
Itseohjautuva luonne vei bassokitaran ja Pop & Jazzin äärelle
Minulle ei ole koskaan sopinut perinteinen opinpolku, vaan olen aina ollut itseohjautuva. Kevyempi musiikki ja bändisoitto sopivat paremmin luonteelleni. Itseohjautuvuus oli läsnä hyvin vahvasti myös Pop & Jazzin opiskeluaikana.
Pop & Jazz Konservatorioon päädyin alun perin bändikoulun kautta vuonna -93. Kaikkiaan olin PJK:ssa varmaan noin 10 vuotta. Kouluympäristö tarjosi tosi paljon mahdollisuuksia, mutta niihin pitää osata itse tarttua. Oma aktiivisuus oli kaiken A ja O – itse piti löytää se, mitä haluaa tehdä ja hakeutua sen äärelle.
Opiskeluaika oli tosi hauskaa. Vuodesta -97, kun minusta tuli ammattiopiskelija, vietin koululla suurimman osan ajasta. Iltaisin meni helposti kymmeneen. Tulin PJK:oon nuorisotalobändikuvioista, jossa oli harvinaista löytää samanhenkistä seuraa, mutta PJK:hon samanhenkisiä ihmisiä tuli ympäri Suomen. Tutustuin PJK:ssa hengenheimolaisiin, kuten Tuomas Wainölään, Timo Kämäräiseen, Tuomo Prättälään ja Emma Salokoskeen, joiden kanssa soitettiin paljon. Soittotunneilla tehtiin tärkeää pohjatyötä, ja etenkin opettaja Jakke Leivolta sain paljon hyviä oppeja.
Parasta oli kuitenkin vertaisryhmässä oleminen. Tehtiin hengenheimolaisten kanssa musiikkia ja kehitettiin oikeita bändejä. Muun muassa Emma Salokoski Ensemble syntyi PJK:n opiskeluaikana. Koko opiskeluaika oli Pop & Jazzissa hyvin merkittävää aikaa, jolla on ollut vaikutusta koko elämääni.
Muusikkous vaatii yrittelijäisyyttä
Niille, jotka haaveilevat muusikon urasta, haluan sanoa, että antaa palaa vaan. Oman kokemukseni mukaan suosittelen ihan ehdottomasti Pop & Jazzia opiskelupaikaksi. Musiikin tekemisessä tiedonkeruu ja samanhenkisiin ihmisiin tutustuminen ovat ihan avainasemassa, ja PJK:n opiskeluympäristö tarjoaa juuri näitä asioista.
Tärkeää on muistaa, että muusikkous on yrittämistä. Olet itse vastuussa omista taidoistasi ja omasta menestyksestäsi. Turvattua tilaa ei muusikon ammatti tarjoa – jos sellaista haluaa, niin muusikon ammatti ei ole ehkä se sopivin. Olen onnekas, että olen saanut onnistumisia ja on ollut jaksamista tehdä tätä työtä. Minulla on aina ollut töitä, ja se liittyy niin onneen kuin yritteliäisyyteen.
Yrittelijäisyyttä tämä ammatti kyllä vaatii, sekä loputtoman määrän energiaa ja mukautumiskykyä. Työ on loppumatonta ja haastavaa, mutta palkitsevaa. Palkinto on itse työ, eivät saavutukset. Sillä asenteella tätä työtä pitää tehdä.”
Lauri Porra
Muusikko ja säveltäjä