”Kiinnostuin musiikista jo ihan vauvana, kun isoveljeni soitti pianoa. Olin vain 3-vuotias, kun vanhempani laittoivat minut pianotunneille, ja 5-vuotiaana he laittoivat minut vielä viulutunneille. Jos minulta olisi kysytty, en olisi mennyt viulutunneille, mutta kai sitäkin kautta jotain oppia tuli.
Pianosta tykkäsin jo ihan pienenä. Sitä pystyi soittamaan korvakuulolta, ja sitä kautta lähti tämäkin, mitä vielä tänä päivänäkin teen. Jatkoin kuitenkin viulunsoittoa pianon rinnalla 9. luokalle asti.
Kävin koulua luokat 3.-9. musaluokalla Espoossa. Se oli minulle ihan äärimmäisen tärkeä juttu. Siellä tehtiin kevyempää musaa, ja minusta tuli koko koulun pianisti ja maskotti. Säestin pianolla luokkakavereita ja soitin jokaisessa juhlassa. Tämä rooli seuraa minua edelleenkin.
16-vuotiaana sisään Pop & Jazziin
Yläasteella innostuin enemmän jazzahtavammasta musiikista. Siinä viehätti luovuus ja rentous – sai tehdä melkein mitä vain. Oma repertuaarini soittamisessa meni koko ajan vähän jazzahtavammaksi, mutta selkeä kiinnostus jazziin syttyi vuonna -94 Nilsiän musiikkileirillä, jossa otin yksityistunteja pianisti Jasse Varpamalta.
Seuraavana vuonna lähdin opiskelemaan Oulunkylän Pop & Jazz konservatorioon. Olin ikäisekseni hyvä soittamaan, joten pääsin sisään jo 16-vuotiaana. Se oli aika maailmaa mullistava juttu, kun muut olivat paljon vanhempia, parikymppisiä.
Treenasin aivan hulluna ja asuin pianoluokissa. Tutustuin mahtaviin soittajiin, ja meillä oli innostava ja hauska meininki. Tuntui, että olen ihan inessä – Ultra Bran rumpali Antti Lehtinen oli soittamassa rumpuja jossain luokassa ja koko koulu oli täynnä makeita tyyppejä.
Keikkoja, palkintoja ja huikeaa menestystä
Jo ensimmäisenä opiskeluvuonna Pop & Jazzissa vuonna -95 perustin Lenni-Kalle Taipale Trion rumpali Sami Järvisen ja basisti Timo Tuppuraisen kanssa. Tehtiin paljon keikkoja ja saatiin loistava arvostelu Hesarissa. Ura aukeni älyttömän nopeasti, ja minusta tuli ammattimuusikko.
Koen, että jo ensimmäinen keikka oli omalla tavallaan läpimurto. Saimme sitä kautta hirveän määrän keikkoja joka puolelle. Vuonna 1997 minut valittiin Pori Jazzin Vuoden Taiteilijaksi. Kaikki ei todellakaan tullut ilmaiseksi, vaan se vaati kovaa työtä.
Pop & Jazzista hyvät eväät muusikon uralle
PJK:sta sain paljon oppeja sosiaalisiin suhteisiin – toisten ihmisten kanssa toimeen tulemiseen ja joukkuepelaamiseen. Kaikkein parasta oli kuitenkin harjoittelu. Mikään muu ei vie lopulta eteenpäin.
Kävin koulua Pop & Jazzissa viitisen vuotta, mutta en koskaan valmistunut sieltä, enkä mistään muualtakaan. Kävin samaan aikaan lukiota, mutta sekin jäi kesken. Ammatti vei, olin koko ajan duunissa. Sain kuitenkin paljon oppeja ja yleissivistystä muuta kautta. Tämä oli minun urapolkuni, mutta en kehota muita matkimaan. Kouluttamattomuus ei ole mitenkään siisti juttu.
Suosittelen ehdottomasti ja lämpimästi Pop & Jazzia opiskelupaikaksi muusikoksi haluaville. Opiskeluajasta kannattaa ottaa irti kaikki mitä saa. Minulle Pop & Jazz antoi paitsi hyvät eväät muusikon uralle, myös elinikäisiä ystäviä, joista on tullut myös kollegoja. Opiskeluaika on jäänyt minulle ikuisesti mieleen, hyvällä tavalla.
Muusikon urasta haaveilevalle annan myös vinkin, että vaikka menestyisit ja saisit julkisuutta, olet aina ihan samanlainen kuin muutkin ihmiset. Jos toiset menestyvät, se ei ole sinulta pois, vaan sinulle enemmän. Olen myös sitä mieltä, ettei mitään musiikin tyylilajeja kannata dumata.
Ja vielä viimeinen vinkki, mikä on kaiken a ja o: TIME. Ole rytmissä, kun soitat.”
Lenni-Kalle Taipale
Muusikko, pianisti