”Löysin musiikin lapsena itse, minua ei koskaan tavoitteellisesti ohjattu perheessä musiikin pariin. Olen helluntalaisperheestä, ja isäni on pastori. Arkeemme siis kuului gospel- ja kuoromusiikki, mutta perheessämme kukaan ei varsinaisesti harrastanut musiikkia.
Kotonamme oli kuitenkin piano, ja tykkäsin soittaa sitä lapsena. Kun vanhempani eivät olleet kotona, soitin itse 8-vuotiaana Oulun konservatorioon, että haluan tulla pianotunneille. Olin aika villi lapsi, ja halusin ottaa itse tämän asian haltuun. Omalla ilmoituksellani en pianotunneille kuitenkaan päässyt, joten vanhempien kanssa yhdessä vielä soitimme sinne, ja päädyinkin lopulta pianotunneille.
Lukiossa roihahti palo musiikkiin
En usko, että vanhempani olisivat ensisijaisesti toivoneet, että minusta tulee muusikko. Innostuin kuitenkin valtavasti jo näillä soittotunneilla musiikista. Siellä oli aivan ihana piano-opettaja, ja aloimme siellä myös säveltämään ja improvisoimaan. Se oli aivan mahtavaa!
Keskittymiskykyni ei ollut ihan riittävä pianoon, ja laulu oli itselleni tärkeämpää, vaikka en kokenut kylläkään olevani siinä hirveän hyvä. Pääsin musiikkilukioon, ja päädyin lukion big bandiin laulamaan jazzia. Siinä oli yhtenäisyyksiä gospel-musiikkiin, ja jokin todella iso palo musiikkiin syttyi tässä vaiheessa. Tiesin jo lukion ekalla, että musiikista tulisi minulle ammatti.
Rimaa hipoen mutta menestyksekkäästi
Vuonna 2006 pääsin opiskelemaan Pop & Jazz Konservatorioon. Olin suoraan sanottuna aika huono oppilas. Opiskeluaikana aikaani veivät reggae-musiikki ja keikkailut reggae-artisti Puppa J:n kanssa sekä capoeira. Opiskeluaikani oli aikamoista hulivili-aikaa. Jälkeenpäin mietin, että olisin voinut keskittyä paremmin kouluun, ja harmittaa, ettei minulla ollut viisautta ymmärtää sitä, millainen määrä tietoa ja taitoa Pop & Jazzissa oli tarjolla.
Opin koulussa kuitenkin sen, että vaikka ala on boheemi ja rahaa saa hauskanpidosta, niin asiat pitää hoitaa ja olla määrätietoinen. Opettajat olivat vaativia, ja he patistivat tekemään ja treenaamaan.
Olen todella kiitollinen opettajilleni myös siitä, että he olivat minua kohtaan kannustavia ja empaattisia. Minulla oli välillä vaikeaa, mutta tuntui siltä, että minusta välitettiin. Erityisesti teoria oli minulle vaikeaa, mutta sain tukiopetusta, ja pääsin koulun läpi rimaa hipoen.
Pop & Jazzin opiskeluaika on ollut minulle todella tärkeä ponnahduslauta urallani. Tein lopputyönä Pilvet liikkuu, minä en -nimisen eepeen joka sisälsi neljä kappaletta. Myöhemmin tein samannimisen albumin, joka sisälsi muun muassa nuo samat kappaleet. Se oli ensimmäinen albumini, ja samalla läpimurtoni artistiurallani. Siitä käynnistyi hirveä haippi, ja parin vuoden päästä levytyssopimuksesta sain Vuoden tulokas -Emman.
Tärkeintä on ollut rakkaus musiikkiin ja musiikin tekemiseen
Urani on siinä mielessä todella erikoinen, että vaikka olen tehnyt taiteellista musaa eikä albumeillani ole ollut yhtään kaupallista biisiä, on yleisöni kuitenkin verrattain suuri.
Uskon, että kaikki muusikon urasta haaveilevat varmasti haluavat tulla myös kaupallisesti menestyneiksi. Täytyy kuitenkin pitää mielessä rakkaus musiikkiin – musiikki ja se, että saa tehdä musaa, on niin suuri henkinen pääoma, ettei sitä voi mitata rahassa. Olen välillä ollut tosi pee aa, ja silloin tätä on ollut vaikea pitää mielessä. Kuitenkin se, että saa tehdä musaa ja soittaa upeiden bändikavereiden kanssa, kasvattaa rikkautta. Kun tämän muistaa, on myös kaupallinen menestys mahdollisempaa.
Suosittelen ehdottomasti Pop & Jazzia opiskelupaikaksi kaikille, jotka haluavat musiikista ammatin. Kaikki, jotka sinne pääsevät, ovat lahjakkaita ja onnekkaita – se on kansainväliselläkin tasolla todella hyvä koulu. Vinkiksi haluan sanoa, että ottakaa opiskeluajasta kaikki irti ja lukekaa läksynne!”
Johanna Rasmus, ”Yona”
Laulaja, lauluntekijä