”Kasvoin Hämeenlinnassa perheessä, jossa ei ollut ammattimuusikoita, mutta musiikki oli silti elämässämme vahvasti läsnä. Äitini on ollut musafani, etenkin jazz-fani, ja kävimme kuuntelemassa livenä jazzbändejä. Kotona kuunneltiin myös jazzia, ja meillä oli piano. Aloin harrastaa pianonsoittoa 6-vuotiaana.
14-vuotiaana kiinnostuin kontrabassosta. Tuolloin pyöri TV:ssä Levyraati, ja näin siinä The Corrsin musiikkivideon, jossa kontrabassoa soitti nainen. Katsoin, että onpa tosi siisti soitin, tuollaista minkäkin haluan soittaa. Pääsin kokeilemaan kyseistä soitinta koulun musiikkitunnilla, ja ihastuin sen tuntumaan ja sointiin. Niinpä piano vaihtui kontrabassoon.
Hämeenlinnassa ei ollut mahdollisuutta opiskella jazz-musiikkia, joten soitin klassisen puolella. Olen kuitenkin ollut aina kiinnostunut nimenomaan jazzista. Varmaan se tulee sieltä lapsuudesta, ja tykkään myös jazzin rentoudesta ja ilmaisuvoimasta.
Peruskoulun jälkeen pääsin Sibelius-lukioon, ja aloitin samalla rytmimusiikin opinnot Pop & Jazz Konservatoriossa. Jatkoin ammattitutkinnon puolella vuonna 2009, ja valmistuin sieltä 2012, jonka jälkeen lähdin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan.
Pop & Jazz Konservatorio opetti monipuolisesti muusikolle elintärkeitä taitoja
Pop & Jazz konservatoriossa opiskelu oli tosi monipuolista. Siellä oli opiskelijoita hyvin laaja-alaisesti – oli sähköbasisteja, pop-laulajia ja kourallinen meitä jazziin päin kallellaan olevia opiskelijoita. Suuntauduin jazzin puolelle, mutta kävin toki myös tanssimusa-workshoppeja ja muita sen lisäksi.
Erityisesti Pop & Jazzin opiskeluajalta ovat jääneet mieleen kaverit. Perustimme 7 muun PJK:n opiskelijan sekä yhden samassa rakennuksessa olevan Metropolian opiskelijan kanssa tyttöbändin nimeltä Berlin Nun. Treenasimme ja kävimme keikoilla, ja se oli mahtavaa aikaa.
Lukion jälkeen oli vielä vähän epävarma siitä, haluanko musiikista ammatin, mutta pop & Jazzin opiskeluaikana se tunne vahvistui muun muassa Berlin Nunin keikkojen myötä. Sain enemmän luottoa omiin kykyihini ja näin läheltä, mitä ammattimuusikkous on.
Opiskeluajalta käteen jäi paljon muutakin, kuin suoraan musiikkiin liittyviä oppeja. Kun lähdin opiskelemaan, ajattelin, että haluan oppia täydelliseksi soittajaksi. Koulussa opin sen, että muusikkous vaatii paljon muutakin, kuten management-taitoja, organisointikykyä, bisnesosaamista ja sosiaalisia taitoja. Niitä kaikkia olen tarvinnut muusikkourallani.
Muusikkous on vaatinut sinnikkyyttä ja luottamusta itseen
Nykyään asun ja työskentelen sekä New Yorkissa että Suomessa. New Yorkiin päädyin, kun menin Sibelius-Akatemiasta opiskelijavaihtoon Manhattan School of Musiciin. Muusikkourallani ei ole ollut yhtä ratkaisevaa läpimurtoon johtanutta asiaa, vaan olen hyvä esimerkki siitä, kuinka sinnikkyys palkitaan. Tämä on ollut pitkä tie, ja haasteitakin on ollut. Freelancerina välillä horjuu usko siihen, onko töitä, mutta pitää vaan luottaa siihen, että asiat järjestyvät.
Haasteista huolimatta muusikkona eläminen on ollut todella palkitsevaa, ja alalla on todella kivaa porukkaa. Voin suositella Pop & Jazz Konservatoriota kaikille, jotka haaveilevat muusikon urasta.”
Kaisa Mäensivu
Jazz-muusikko, kontrabasisti