”Ensikosketukseni musiikkiin oli ihan pienenä, kun lauloin kotona radion ääressä Radio Suomen iskelmiä. En tule musiikillisesta suvusta, mutta äitini huomasi, että pidin musiikista ja vei minut Cantores Minores -poikakuoroon, kun olin 6-vuotias.
Olen tuosta äidilleni äärimmäisen kiitollinen, sillä se muutti elämäni. Vanhemmillani oli pyöräliike, ja he olisivat halunneet, että tulisin jatkamaan sen pitämistä, mutta toisin kävi.
Musiikki vei täysin mukanaan.
Ikävuodet 6–10 menivät kuorolaulun parissa. 10-vuotiaana aloin soittaa klassista pianoa ja kuoro jäi. Isäni oli ihan pihalla kultturellista harrastuksestani, mutta osti minulle pianon ja maksoi lukukausimaksut.
Pianonsoitto tuntui jotenkin tosi mahtavalta. Aloin säestää kuoron harjoituksia, kun olin 10 tai 11. Oli hienoa soittaa pianoa istuen, kun muut lauloivat seisten. Pianonsoitossa upeaa on ollut myös klassinen pianorepertuaari.
Yläasteaikana illat kuluivat musiikkiopistossa
Olin yläasteella, kun päädyin Oulunkylän Pop & Jazz opistoon vuonna 1983. Opisto oli silloin tuolloisessa koulussani – kun koulupäivä päättyi, muuttui koulu musiikkiopistoksi. Olin koulussa aamusta iltaan, tulin kotiin joka ilta vasta kahdeksan, yhdeksän aikaan.
Opistoaikana minulle aukesi täysin uusi maailma. Soitin samaan aikaan neljässä bändissä.
Kevytmusiikin bändisoitto tuntui helvetin nastalta, lähinnä hauskanpidolta verrattuna klassiseen pianonsoittoon.
Pop & Jazzin opistoaika oli kaikkiaan railakasta, huoletonta ja hirveän hauskaa aikaa. Olin monessa mukana. Soitettiin paljon ja monipuolisesti – jazzia, rokkia ja lattareita – ja tähdättiin keikkoihin.
Opiskelu oli rentoa, eikä tuohon aikaan ollut ’laitostumista’. Kellään opettajalla ei ollut loppututkintoa pedagogiikasta, vaan he olivat keikkamuusikoita, joista oli vain tullut soitonopettajia. Minulla oli tosi hyvät opettajat, esimerkiksi jazzpianon opettaja Markku Suoknuuti. Hän oli vanhan liiton keikkamuusikko, soitti haitaria ja pianoa muun muassa Eino Grönin bändissä. Meillä osui huumori hyvin yksiin.
Soittaminen vei kaiken ajan
En muista sellaista aikaa, että olisi tajunnut haluavani musiikista ammatin. Lähinnä ajauduin alalle. Huomasin vain, kuinka kaverit täysi-ikäistyivät ja kävivät kouluja, ja minä vain olin soittanut kaikki vuodet. Aikani meni täysin soittamiseen.
Haasteena oli normaali koulunkäynti. Yläasteella kaikki läksyt jäivät tekemättä. Lukiotieni nousi aivan pystyyn. Annoin kaiken aikani soittamiselle, enkä valmistunut koskaan mistään.
Vanhempani olivat tietenkin sitä mieltä, että kyllä koulut pitää hoitaa. Itse olen täysin vastakkaista mieltä. Mielestäni ylioppilaita on Suomessa ihan tarpeeksi, mutta kovia soittajia on todella vähän.
Jos musiikki ammattina kiinnostaa, kannattaa sille omistautua. Soittamaan oppii soittamalla. Jos yhtään painii sen asian kanssa, ettei ehdi harjoitella, niin silloin ei ehkä ole ammattisoittajaksi. En tiedä alalla ketään, joka valittaisi ajan puutetta. Jos ajan järjestäminen on vaivalloista, niin homma ei vain toimi.
Musiikki on loistava harrastus ja todella hauska ammatti
Lapsille suosittelen ehdottomasti musiikkiharrastusta. Tuntuu, että lapset laitetaan nykyään harrastamaan jalkapalloa, jääkiekkoa tai ratsastusta. Onko se sitten sitä, että pelätään pojan, joka soittaa klassista viulua, saavan koulussa turpaan.
Kannattaisi antaa kuitenkin mahdollisuus myös musiikille. Siinä pääsee tekemisiin aivan jumalaisen materiaalin kanssa, puhutaan sitten klassisesta tai popista.
Tiimityötä opitaan myös, sillä musiikkia tehdään yhdessä ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Bändidynamiikka on hyvin samanlaista kuin vaikka jalkapallossa.
Ammattina musiikki on hauska ja haastava. Ihmiset alalla ovat kivaa ja inspiroivaa seuraa. Voi olla, että kaikki menee päin persettä, mutta jos ei mene, niin keski-iässä se vasta hauskaa onkin. Aika harva kyllästyy musiikkiin, jos näissä hommissa pääsee pitkälle.
Olen kiitollinen Pop & Jazz opistolle kaikista hauskoista vuosista ja opeista. Opiskelin myös Käpylän musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemiassa ja Manhattan School of Musicissa, mutta Pop & Jazz on ollut kirkkaasti paras koulu. Sain sieltä loistavat eväät muusikon uralleni.”
Iiro Rantala
Pianisti, säveltäjä