maalit ja kertaukset, segno, coda, intro, välike

Perinteisten nuottien, sointumerkkien ja rakenteen lisäksi kirjoitetut nuotit sisältävät myös muota esitysmerkkejä joilla säveltäjä ja/tai sovittaja ovat ilmaiseet kuinka haluavat kappaleen esitettävät.

Maalit ja kertaukset

Kertausmerkit ilmoittavat kerrattavan tahtimäärän.
Maalit ilmoittavat kertauksessa mitä kertauksen eri kerroilla soitetaan. Ensimmäisellä kerralla 1. maaliin, kertauksen jälkeen 2. maaliin, joka korvaa ensimmäisen maalin.

Segno

Dal segno: –merkki on myös eräänlainen kertausmerkki, jossa jälkimmäisestä segnosta hypätään ensimmäiseen. Segnoja voi olla kappaleessa useita jolloin niiden järjestys ilmoitetaan numerolla segno -merkin yhteydessä. Jos segnojen järjestystä ja/tai lukumäärää ei ole ilmoitettu segnon yhteydessä segno soitetaan jälkimmäisestä ensimmäiseen ja toisetetaan vain yhden kerran.

Dal segnosta on kaksi yleistä variaatiota:

  • Dal segno al fine (D.S. al fine) = toistetaan segno-merkistä fine-merkkiin asti
  • Dal segno al coda (D.S. al Coda) = toistetaan segno-merkistä ”pomppa”-merkkiin asti, josta siirrytään koodaan eli loppusoittoon.

Coda

Coda: on yleisesti lopuke/loppusoitto, jonne kappale ohjautuu aivan lopuksi. Coda voi kuitenkin joissakin tapauksissa olla segnon kaltainen rakenteen merkitsemistapa jossa siirrytään paikasta a paikkaa b. Tällöin kuten segnoja, myös coda -merkkejä voi olla kappaleessa useita ja niiden järjestys ilmoitetaan numerolla coda -merkin yhteydessä.

Lukemisjärjestyksessä segnot tulevat ensin ja codat viimeisenä.

Intro

Intro on kappaleen aloitus/alkusoitto. Introon voidaan myös palata kappaleen aikana jolloin yleisin merkintätapa on D.C. (Da Capo, suomeksi alusta).

Välike (väliosa)

Välike: on tyypillisesti merkitty kirjaimella (C -osa tms) tai Bridge -sanalla. Välike poikkeaa säkeistöstä ja kertosäkeestä.

Katso myös:

maalit ja kertaukset, segno, coda, intro, välike
21.1.2020Tyypillinen nuottikuva popularimusiikissa sisältää rakenteen ja sointujen lisäksi myös muuta informaatiota, jotka auttavat soittajaa tulkitsemaan kappaletta säveltäjän ja/tai sovittajan haluamalla tavalla. Näitä lisämerkintöjä ovat esimerkiksi riffien, unisonojen yms. sävellykseen kuuluvien äänien nuotintaminen, tempo ja tyylijalimerkinnät, sekä dynamiikkaan liittyvät merkinnät. Esimerkki nuotinluvusta sointumerkeistä annetuin ohjein ja esitysmerkein Katso myös: [...]
21.1.2020Perinteisten nuottien, sointumerkkien ja rakenteen lisäksi kirjoitetut nuotit sisältävät myös muota esitysmerkkejä joilla säveltäjä ja/tai sovittaja ovat ilmaiseet kuinka haluavat kappaleen esitettävät. Con repeat / Senza repeat Con rep. = kerraten Senza rep. = kertaamatta Merkintöjä käytetään yleisesti segnon yhteydessä kun halutaan ilmoittaa mennäänkö kappaleessa eteenpäin normaalisti kertausmerkkien mukaisesti vai ilman kertauksia. Merkintä on yleinen segnon yhteydessä (Dal Segno al Coda. Senza rep. = palaa edeltävään segno -merkkiin ja etene ilman kertauksia) Fermaatti eli äänen pidätys. Fermaatissa ääni pidenetään nuotin aika-arvoa pidemmäksi ajaksi. Pidentämisen mitta riippu muusta kappaleen soivasta ympäristöstä ja on osa soittajan tai kapelimestarin tulkintaa. Accelerando / ritardando Accelerando (accel.) = kiihdyttäen Ritardando ( rit.) = hidastaen Merkintöjä käytetään yleisesti esim. modulaatiossa (sävellajin muutos) tai vastaavassa yhteydessä, jossa halutaan korostaa muutoksen vaikutusta kappaleen tunnelmaan. Dynamiikkamerkinnät Musiikissa dynamiikalla tarkoitetaan äänenvoimakkuuden vaihtelua. Cresendo (cres..) = voimistuen, merkitään yleisesti kahdella avautuvalla viivallaDiminuendo (dim..) = hiljentyen, merkitään yleisesti kahdella sulkeutuvalla viivalla Katso myös: [...]
21.1.2020Etumerkit määrittelevät kappaleen sävellajin sekä yksittäisen sävelen sävelkorkeuden. Koko kappaleen sävellajin määrittelevät kiinteät etumerkit kirjoitetaan kappaleen alkuun heti nuottiavaimen jälkeen ja ne voivat olla näkyvillä samalla tavoin myös jokaisen nuottirivin alussa. Näistä kiinteistä etumerkeistä käytetään yleisesti nimitystä sävellajietumerkki. Kiinteillä etumerkeillä saadaan käytettävät äänet soimaan ”automaattisesti” halutussa sävelajissa ilman, että niitä täytyy jokaisen tahdin kohdalla erikseen ylentää tai tai alentaa. Ts. Jos A- duurin etumerkit (kolme kiinteää ylennysmerkkiä) omavalle nuottiviivastolle kirjoittaa A- duuri asteikon, äänet soivat A- duurissa ilman erillisiä tilapäisiä etumerkkejä. Rinnakkaissävellajeiksi sanotaan musiikissa duuri- ja mollisävellajeja, joilla on sama etumerkintä ja joissa esiintyvät samat sävelet (kun molliasteikkona käytetään ns. luonnollista mollia, jossa asteikon seitsemättä säveltä ei ole korotettu). Duurin rinnakkaissävellaji on molli, jonka perussävelenä on duuriasteikon kuudes sävel, ja mollin rinnakkaissävellaji on duuri, jonka perussävelenä on molliasteikon kolmas sävel. Esimerkiksi G-duuri ja e-molli ovat toistensa rinnakkaissävellajeja, samoin C-duuri ja a-molli Ylennysmerkiset sävellajit (duuri / rinnakkaismolli) Alennusmerkkiset sävellajit (duuri / rinnakkaismolli) Huomaa, että 7 ylennystä ja alennusta omaavat sävellajit ovat käytännössä sama sävellaji Kiinteät etumerkit ovat yleensä voimassa koko sävellyksen ajan ja koskevat kaikkia saman nimisiä säveliä kaikissa oktaavialoissa, ellei niiden vaikutusta kumota tilapäisellä etumerkillä, esimerkiksi palautusmerkillä, tai kappaleen pääsävellaji muutu (moduloi) kappaleen aikana. Modulaatio ilmoitetaan nuotissa selkeästi uusilla kiinteillä etumerkeillä ja uusi pääsävellaji korvaa vanhan sävellajin säännöt kaikilta osin. Katso myös: [...]
22.9.2019Yksinkertainen säestysnuotti, eli ns. komppilappu, sisältää tarvittavan informaation kappaleen soittamiseen alusta loppuun, mutta jättää yksityiskohdat soittajan itsensä harkittavaksi tai opeteltavaksi erikseen. Komppilapusta tulee kuitenkin käydä ilmi vähintään kappaleen rakenne ja sointumerkit. Esimerkki yksinkertaisesta säestysnuotista Katso myös: [...]
Basso