Etumerkit määrittelevät kappaleen sävellajin sekä yksittäisen sävelen sävelkorkeuden.
Koko kappaleen sävellajin määrittelevät kiinteät etumerkit kirjoitetaan kappaleen alkuun heti nuottiavaimen jälkeen ja ne voivat olla näkyvillä samalla tavoin myös jokaisen nuottirivin alussa. Näistä kiinteistä etumerkeistä käytetään yleisesti nimitystä sävellajietumerkki.
Kiinteillä etumerkeillä saadaan käytettävät äänet soimaan ”automaattisesti” halutussa sävelajissa ilman, että niitä täytyy jokaisen tahdin kohdalla erikseen ylentää tai tai alentaa. Ts. Jos A- duurin etumerkit (kolme kiinteää ylennysmerkkiä) omavalle nuottiviivastolle kirjoittaa A- duuri asteikon, äänet soivat A- duurissa ilman erillisiä tilapäisiä etumerkkejä.
Rinnakkaissävellajeiksi sanotaan musiikissa duuri- ja mollisävellajeja, joilla on sama etumerkintä ja joissa esiintyvät samat sävelet (kun molliasteikkona käytetään ns. luonnollista mollia, jossa asteikon seitsemättä säveltä ei ole korotettu). Duurin rinnakkaissävellaji on molli, jonka perussävelenä on duuriasteikon kuudes sävel, ja mollin rinnakkaissävellaji on duuri, jonka perussävelenä on molliasteikon kolmas sävel. Esimerkiksi G-duuri ja e-molli ovat toistensa rinnakkaissävellajeja, samoin C-duuri ja a-molli
Ylennysmerkiset sävellajit (duuri / rinnakkaismolli)
Alennusmerkkiset sävellajit (duuri / rinnakkaismolli)
Huomaa, että 7 ylennystä ja alennusta omaavat sävellajit ovat käytännössä sama sävellaji
Kiinteät etumerkit ovat yleensä voimassa koko sävellyksen ajan ja koskevat kaikkia saman nimisiä säveliä kaikissa oktaavialoissa, ellei niiden vaikutusta kumota tilapäisellä etumerkillä, esimerkiksi palautusmerkillä, tai kappaleen pääsävellaji muutu (moduloi) kappaleen aikana. Modulaatio ilmoitetaan nuotissa selkeästi uusilla kiinteillä etumerkeillä ja uusi pääsävellaji korvaa vanhan sävellajin säännöt kaikilta osin.
Katso myös:
