Tyypillinen nuottikuva popularimusiikissa sisältää rakenteen ja sointujen lisäksi myös muuta informaatiota, jotka auttavat soittajaa tulkitsemaan kappaletta säveltäjän ja/tai sovittajan haluamalla tavalla. Näitä lisämerkintöjä ovat esimerkiksi riffien, unisonojen yms. sävellykseen kuuluvien äänien nuotintaminen, tempo ja tyylijalimerkinnät, sekä rakenteisiin ja dynamiikkaan liittyvät merkinnät.
Äänien, rytmien ja rakenteiden harjoittelun keskittäminen kolmen etumerkin sävellajeihin (C, G, D, A, F, Bb ja Eb -duurit sekä niiden rinnakkaismollit) auttaa keskittymään rytmin harjoiteltaviin ilmiöihin.
Esimerkki nuotinluvusta sointumerkeistä annetuin ohjein ja esitysmerkein. Sävellajina D -duuri = kaksi kiinteätä ylennysmerkkiä ( F# ja C#)

Katso myös: